Tässä esimerkki koirarodusta, joka alkuperäisen tarkoituksensa kadotessa on jalostettu puhtaasti seura- ja näyttelykoiraksi. Kuten nimi viittaa, Bulldoggia käytettiin teurastamoissa sekä härkätaisteluissa viihdyttämään verenhimoisia katsojia. Koiralla oli kokoa, voimaa ja otteita vankassa kehossaan sekä purkuotteeseen kehitetyissä leuoissaan hyökkäämään itseään paljon isompien härkien kimppuun.

Kun härkätaistelut kiellettiin, jäi Englanninbulldoggi ilman roolia. Rotu olisi loppunut, ellei sen aggressiivisuutta olisi jalostettu pois. Nykyisin Englannin kansalliskoira – Englanninbulldoggi, on siis lempeä ja kiltti seuralainen, vaikkakin sen pitkä alaleuka saakin sen yhä näyttämään tappeluun alttiilta rodulta. Osa sen itsepäisyyttä on säilynyt nykyroduillekin ominaisena piirteenä.

Koira on myös könttimäisen tanakka ja lihaksikas. Sen erityisominaisuutena suuri pää sekä kasvojen ja pään löysä nahka, joka poimuuntuu otsalle, poskiin ja kaulaan sekä eturuumiiseen. Lyhyessä karvassa poimut näkyvät selvästi. Yksilön hoitoon kuuluu ihopoimujen huolellinen puhdistaminen jotta tulehduksilta säästyttäisiin.

Jalostuksen tuloksena on saatu myös silmäsairauksista kärsivä koirarotu. Lyhyen kaulan ja litistetyn kuonon rasittamana koira kuorsaa ja kärsii hengitystievaikeuksista. Rakenteensa ja perimän vuoksi niillä esiintyy usein sydänsairauksia. Englanninbulldoggin keskimääräinen elinikä on vain vajaat seitsemän vuotta.

Omistajan on hyvä muistaa, että tämä koira ei ole aktiivinen ulkoilija ja kärsii korkeista lämpötiloista. Ne eivät pysty juurikaan juoksemaan, eikä niiden asuintiloissa pidä olla portaita.

Järkevistä syistä johtuen, rodun aiempia, kehon ja pään terveempiä muotoja on ryhdytty jalostamaan takaisin Englanninbulldoggin piirteisiin. Ei ole lainkaan mielekästä tai taloudellisesti käsitettävää syytä jalostaa sairauksista kärsivää lemmikkiä.