Mäyräkoira näyttää kaapin alla kasvaneelta! Sen pitkää vartaloa kannattavat lyhyet, mutta erittäin vahvat jalat. Rotu on kehitetty kaivamaan ja metsästämään luolissa asuvia pieneläimiä ja siihen tehtävään sen ruumiinrakenne sopiikin varsinaisen hyvin.

Useimmat yksilöt ovat nykyisin viehättäviä lemmikkejä ja seurakoiria, vaikkakin niitä käytetään yhä luolakoirina ja metsästyksessä esimerkiksi rusakon ja metsäkauriin ajoon.

Luonteeltaan Mäyräkoira on usein itsepäinen, ja reviiriään vahtiva koira. Se on hyvä vartija, eikä sen ohi kävele mitkään tunkeilijat ilman metakkaa. Mäyräkoirilla sanotaan mataluudestaan huolimatta olevan ison koiran asenne ja itsevarmuus, mikä kuuluu sen luontaiseen olemukseen. Aggressiivisuutta ei silti juurikaan esiinny. Vaikkakin omalle väelleen aina mukava ja ystävällinen, se ei välittömästi luota vieraisiin.

Mäyräkoirien heikkous on sen pitkä selkä, mikä saattaa vioittua ja eläin kärsii selän välilevyjen vaurioista. Selkäongelmilta vältytään, jos koiralle ei kerry liikapainoa ja se saa liikuntaa sekä hyppyharjoitusta säännöllisesti. Kun koiralla on hyvät lihakset, ne tukevat luonnollisesti sen selkärankaa. Voimakkailla yksilöillä on myös vahvat hartiat.

Rotua esiintyy karkeakarvaisena, pitkäkarvaisena sekä lyhytkarvaisena. Turkki ei tarvitse trimmausta, mutta kaipaa silloin tällöin pesua, koska mataluudestaan johtuen sen vatsa likaantuu helposti ulkoillessa. Harjaaminen auttaa pitämään turkin siistinä ja puhtaana.

Mäyräkoira jalostettiin Saksassa 1700-luvulla, mistä sen suosio levisi kaikkialle Eurooppaa. Se on
ollut hovien suosikki useassakin kuningashuoneessa ja nykyisessä muodossaan siitä on jalostettu useampiakin erillisiä koirarotuja, joille on ominaista niiden mataluus.