Seurakoiraksi sopiva Mopsi on alkujaan Kiinasta. Se on pienestä koostaan huolimatta vilkas liikkumaan ja innokas ulkoilija, jolle riittää vauhdiksi reipas kävelytahti. Mopsi on jo alunalkujaankin seurakoiraksi jalostettu, joten sen kouluttaminen erityistehtäviin ei ole helppoa. Vaikka se onkin aika ajoin itsepäinen, se rakastaa seuraa ja huomiota, jota se saa pelkällä olemuksellaan ja huolehtivaisella katseellaan. Koska se on pienikokoinen, se ei ole ehkä sopiva lemmikki lapsiperheeseen vankasta ruumiinrakenteestaan huolimatta. Rauhallisena ja helppohoitoisena se on kuitenkin miellyttävä seuralainen vaikkapa ikäihmisille, jotka nauttivat päivittäisestä kävelykaverista. Mopsin turkki on helppohoitoinen ja likaa hylkivä. Hoidosta selviää pelkän harjauksen avulla karvanlähdön aikaan. Makupaloja on hyvä rajoittaa, ettei se pääse ylilihavaksi.

Rodulle ominaiset ulkonevat silmät ovat alttiita vaurioille. Piikkiset kasvit kuten ruusut ja kaktukset on hyvä pitää pois tämän koiran koti- ja pihapiiristä. Sen tylppä nenä ei suojaa juurikaan kasvoja. Kuonon lyhykäisyys aiheuttaa rodulle hengitysteiden sairauksia.

Lyhyt karvapeite ei juurikaan lämmitä koiraa jos se kastuu, joten koiran huolellinen kuivaaminen sateen jälkeen on tärkeää. Koira ei myöskään kestä kuumaa ilmaa hyvin, joten varjoisa lepopaikka on sille tärkeää helteiden aikaan, jotta vältyttäisiin lämpöhalvauksilta. Koiraa ei saa koskaan jättää kuumaan autoon odottamaan aurinkoisella säällä.

Historiasta tiedämme Mopsien olleen suosittuja ylhäisöpiireissä sekä kuninkaallisissa hoveissa. Ehkä tästä tietoisena se on yhä melkoisen oman arvonsa tunteva koira.